Lauantain tunnelmia Karjalaisilta kesäjuhlilta

22.06.2016

Karjalan liiton kesäjuhlat vietettiin tänä vuonna Seinäjoella 17.-19.2016. Juhlat olivat tärkeät Pohjanmaalle ja karjalaisille, sillä edellisen kerran lakeus kutsui juhlimaan vuonna 1955. 

Jostain syystä pohjalaisia ja karjalaisia on pidetty toistensa vastakohtina. Suomen heimoista juuri pohjalaiset ja karjalaiset ovat piirteineen erottuneet selkeästi muista. Pohjalaisissa on tervettä ylpeyttä ja uhoa, vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota on vahvistettu jopa äärimmäisin keinoin, kylätappeluin. "Kurja Karjalamme" on soitellut ilot ja surut, sopeutunut muuttuviin oloihin itsensä sekä kulttuurinsa säilyttäen ja sitä vahvistaen. Vahva identiteetti onkin yhteistä pohjalaisille ja karjalaisille. Sellaisilla ominaisuuksilla oppii kunnioittamaan ja arvostamaan toista.

Karjalan maraton juostiin kosteissa olosuhteissa. Onneksi sade taukosi juoksun aikana. Kilpaillun johtajaksi oli saatu vaikuttaja korkealta tasolta. Jorma Hyytiä on toiminut pitkään järjestötehtävissä suomalaisen urheilun huipulla mm. hiihtomaajoukkueen johtajana ja Kuortaneen urheiluopiston rehtorina. Jorman juuret vievät Metsäpirttiin.

Kuusikymppisten sarja oli jälleen kovatasoinen. Ajallani 1.16,55 heltisi pronssimitali. Voiton vei Hiitolan Raimo Hannukainen ja hopeaa Antrean Timo Pullinen. Sukumme kannalta voidaan todeta, että mitalit menivät kotikulmille.

Kilpailun jälkeen tein palauttavan kävelyn upeaan Aalto-keskukseen. Samaan kompleksiin on sijoitettu mm. kirkko, teatteri, kirjasto sekä kaupungin ja valtion virastoja. Lakeuden tuntua tuo keskelle sijoitettu kansalaistori. Jos matka käy Seinäjoelle, kannattaa tutustua tähän ainutlaatuiseen kokonaisuuteen.

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen ja tulevaisuuden, varsinkin sään ennustaminen on vaikeaa. Siksi juhlien pitopaikaksi kannattaa varata paikkakunnan suurin sisähalli. Seinäjoki Areena täytti hyvin tehtävänsä, sillä vettä tuli lähes taukoamatta ja välillä jopa juhlien tunnuksen mukaan komiasti kaatamalla. Areenaan oli järjestetty ruokailu ja karjalainen tori. Pakollinen Viipurin rinkeli sujahti kassiin kotiin tuomisiksi.

Juhlien kohokohtia ovat aina sukujen ja pitäjien esittelyt. Kiinnostus juurin näkyi ruuhkina sukututkijoiden pöydillä, mikä tietää hyvää tulevaisuutta ajatellen. Ehkä sieltä versoo uutta voimaa myös järjestötehtäviin, johon kaivataan uutta verta kaikilla rintamilla.

Hiitolan pöydällä hääri tuttuun tapaan Raija Laaksonen, joka usutti mukaan pitäjäseuran matkoille. Ehkäpä vuoden 2017 retkille riittää meidänkin seurasta lähtijöitä. Antrea-Seuran Pirjo Tiippanan kanssa vietettiin mukava juttutuokio. Hän kehui kovasti Juhana Mykrän vetämää sukututkimuskurssia kiittäen sisällöstä ja asiantuntevasta esityksestä. Pöydältä ostin perinteikkään urheiluseuran Antrean Esan paidan ja Antrea pinssin. Seuraavassa juoksussani, Paavo Nurmi maratonissa, voinkin edustaa sukuni seuraa.

Avajaiset vietiin läpi perinteisesti. Juontajana oli komeaääninen tangokuningas vuodelta 1989 Risto Nevala komeassa pohjalaispuvussa. Omat tervehdyksensä toivat Pohjanmaan piiri, Karjalan Liitto ja Seinäjoen kaupunki.

Kulttuurien kohtaaminen oli puheiden teemana. Aina se ei ole mennyt kivuttomasti, mutta kokemuksesta oppineena meidän tulee suhtautua kunnioituksella ja ymmärryksellä, sivistyneesti ihmisyys muistaen, sotaa pakeneviin ja kotiseutunsa jättäneisiin muuttajiin. Seinäjoen kaupungin puheenvuorossa, kuinkas muuten, oli mukana aitoa omakehua Etelä-Pohjanmaalla kun ollaan. Onhan Seinäjoen seutu vireimmin kasvavia keskuksiamme ja tänä vuonna on kaupungissa tavallista vilkkaampaa. Perinteisten tangon ja rockin lisänä ovat karjalaiset, asuntomessut ja upouusi jalkapallopyhättö oman kaupungin ylpeydelle SJK:lle.

Avajaisten kulttuuriannista vastasivat paikalliset esiintyjät. Lukiolaisista pojista koottu Ryskööremmi esitti runonlausuntaa pohjalaisittain ja tyttöjen Hippulat tanhuilivat keveästi. Mieskuoro Ilkanmiehet kannatti hienosti suomalaista kuoroperinnettä. Yhteislauluina vedettiin sekä pohjalaisia että karjalaisia säveliä. Säestyksestä huolehti Nurmon soittokunta. Lopuksi vihittiin juhlallisesti Paganuksen sukuseuran lippu.

Päivä alkoi olla pulkassa. Paljon mielenkiintoista ohjelmaa jäi kokematta. Aika vaan ei tahtonut riittää, sillä maraton valmisteluineen ja jälkilöylyineen ottaa omansa. Tänne olisi kannattanut jäädä yöksi. Siihen en ollut varautunut joten ajoin takaisin Turkuun, sateessa kuten tullessakin.

Lisää tunnelmia ja kuviakin löytyy Karjalan Liiton Facebookista ja www-sivuilta http://www.karjalanliitto.fi/

Timo Mykrä

sukuseuran sihteeri


19.12.2023Jäsenlehti n:o 33 1/2022
07.04.2022Jäsenlehti n:o 32 1/2021
27.03.2021Jäsenlehti n:o 31 1/2020
20.02.2020Jäsenlehti n:o 30 1/2019
08.01.2020KANNAKSEN MYKRIEN DIGIJULKAISU 2020
04.08.2019Mykrien jälkiä Antrean Saviniemessä
14.03.2019Jäsenlehti n:ro 29
01.05.2018Infokirje vuodelle 2018
01.05.2018Vuosikokous ja sukutapaaminen Kangasalan Äijälässä 1.9.2018
15.03.2018Jäsenlehti Nr:o 28

Siirry arkistoon »