IV Sukutapaaminen Porissa

Kannaksen Mykrät -sukuseura ry juhli 28.8.2010 Porin Suomalaisella Klubilla julkaisemalla sukukirjan. Oman kirjan kokoaminen on ollut 10-vuotiaan seuran haaveena alusta asti. Järjestyksessään viidennet sukujuhlat huipentuivat kirjapaketin avaamiseen, ”Mykrät Karjalankannakselta – Mykrä-suvun vaiheita 1500-uvulta 2000-luvulle” näki päivänvalon suosionosoitusten saatteessa. Uunituoreen kirjan julkistamista oli todistamassa reilut sata henkeä.

Sukukirjatoimikunnan vetäjä Janne Mykrä totesi, että sukukirja on suvulle enemmän kuin kirja. Se on symboli, joka luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhdistää suvun nykyiset vaiheet aikaisempaan ja antaa toivoa tulevaan. Kirjaa voi pitää kädessä, se on kouriintuntuva, sitä voi selata ja silittää, mutta myös rypistää. Aivan kuten tekee elämäkin. Sukukirja yhdistää suvun esivanhempien ja nykypolvien elämänvaiheita yhdeksi kokonaisuudeksi, Mykrä-suvun tarinaksi. Kirjassa kerrataan sukuseuran perustamiseen johtaneet vaiheet sekä historiikki. Mykrien sukuhaarat esitellään asuinpaikkoineen ja annetaan Mykriin liittyvää nimitietoa.

Oma osansa on katsaus Mykrien vaiheisiin historian virrassa. Keskeisenä  kirjassa ovat suvun henkilöihin ja tapahtumiin liittyvät tarinat sekä kotona Karjalassa, evakossa että uusilla asuinsijoilla.

Perhetauluja kirjassa on kaikkiaan lähes 900 lähtien 1690-luvun kantaisästä Pekka Matinpoika Mykrästä, joka oli torpparina puolisonsa Maria Eerikintytär Siitarin kanssa Antrean Saviniemessä. Saviniemestä Mykrät muuttivat Hiitolaan, mistä versoivat Mykrä-suvun suurimmat haarat.

Sukututkija, tohtori Kari-Matti Piilahti esitteli laatimansa katsauksen suvun varhaisvaiheisiin ennen Pekka Matinpoikaa, eli luurankojen paljastamisen kaapista, kuten hän leikkimielisesti totesi. Tehtävä osoittautui arvioitua vaikeammaksi. Nimenkantajina Mykriä esiintyy eri puolilla Karjalaa, mutta yhdistävää tekijää tutkimuksen kohteena olevaan sukuun ei ole löytynyt. Sukunimen vaihtuminen läntisellä Kannaksella oli yleistä, mikä osaltaan vaikeutti yhteyksien jäljittämistä. Kuten sukututkimuksessa yleensä, joudutaan tässäkin tapauksessa laittamaan varauksia ja tekemään olettamuksia. Todennäköistä kuitenkin on,  että Saviniemeen Pekka on muuttanut Antrean Rahikkalasta, ja hänen isänsä onkin sukunimeltään Pöhö. Mykrä-nimen Pekka Matinpoika otti Saviniemen kuninkaankartanoon kuuluvasta Mykrästä. Luurangot kolisivat kaapissaan, mutta se ei horjuttanut Mykriä. Sukuseuran ei tarvitse vaihtaa nimeään, sillä siksi vanhat, vahvat ja koetellut ovat Mykrien juuret.

Vaikka kirja varastikin sukujuhlilla pääosan, myös muulle ohjelmalle jäi aikaa. Hiitolan lauluryhmä Evakot esitti sekä reipasta että herkempää veisua, joka vei koskettavasti mielet kotiin Karjalaan. Perinteiset arpajaiset viihdyttivat yleisöä, ja voittoja riitti lähes kaikille arpoja lunastaneille. Karjalaiseen tapaan iloinen puheensorina täytti käytävät, kun taas tavattiin.

Suvun ansioituneita edustajia muistettiin kunniajäsenyydellä. Tällä kertaa Vuorossa olivat Elvi Heinonen ja Viljo Mykrä. Molemmat ovat antaneet muisteluillaan korvaamatonta tietoa sukuarkistoon ja sukukirjaan.

Sukuseuran perustamisesta lähtien puheenjohtajana toiminut Juhana Mykrä luopui tehtävästä, mutta jatkaa seuran sukututkijana ja asiantuntijana. Juhanan panos seuran toiminnalle ja sukukirjalle on ollut valtava, josta kiitoksena hänet kukitettiin. Ilman Juhanan perustutkimusta ja kirjan taittamista olisi haaveen toteutuminen vielä vuosien päässä. Puheessaan Juhana kertoi leppoisaan tapaansa sukuseuran perustamisesta ja saavutuksista unohtamatta kiittää varsinaista primus motoria, eli kaikkia sukulaisia, seuran jäseniä ja suvun ystäviä, jotka ylläpitävät sukuhenkeä, siirtävät sitä nuoremmille ja saapuvat jakamaan sitä sukujuhlille. Sukuseuratyöllä on vanha perustus, jonka varaan voidaan rakentaa. Pienestä purosta on kasvanut suuri virta.

Vuosikokouksessa sukuseuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin seuran toinen voimahahmo, pitkään sihteerinä toiminut ja sukukirjahanketta vetänyt Janne Mykrä. Muina jäseninä hallitukseen valittiin Pirkko Eriksson, Sari Kangasniemi, Timo Mykrä, Raija Pasanen ja Marja Tanninen sekä varajäseniksi Jorma Mykrä ja Tapio Mykrä. Juhlat päätettiin perinteiseen tapaan Karjalaisten lauluun.