Mykrien jälkiä Antrean Saviniemessä04.08.2019
Mykrien jäljillä Hannilassa ja Saviniemessä Teimme veljieni Jyrkin ja Velkin kanssa kesäkuussa 2019 kotiseuturetken Antreaan. Matkasimme autolla Imatralta Jääsken, Hannilan, Antrean kirkon ja Saviniemen kautta Viipuriin. Maanantai-aamuna 17.6.2019 ylitimme rajan Imatralla. Suomen tullista pääsimme nopeasti läpi. Venäjän rajalla oli jonkinlainen jono. Kokenut rajankävijä edellämme kertoi, että jono kestää noin tunnin. Jos työssä sattuu olemaan pikkutarkka virkailija, saattaa aika tuplaantua. Kyselin häneltä kaikkea läpimenoon liittyvää, ja hän kertoi auliisti mihin mennä ja mitä tehdä. Pääsimme läpi tunnissa. Jääsken pitäjään kuulunut Enson taajama eli nykyisin Svetogorsk on keskittynyt entisen Gutzeitin tehtaan ympärille, joka on nykyisin International Paper ja amerikkalaisomistuksessa. Pääportilla ovat Venäjän ja Yhdysvaltain liput sulassa sovussa vierekkäin. Täydensimme matkavarustusta supermarketissa ja ajoimme Jääsken kirkolle. Nurmet oli leikattu ja komea kukkaniitty loisti alueen laidalla. Muistokivet ja muutama hautakivi kertoivat suomalaisajasta. Vuoksi virtasi vuolaana. Kirkon vieressä on Jääsken kansakoulun rauniot. Koulu ei tuhoutunut sodassa, mutta on pikkuhiljaa rapistunut ja lopulta palanut. Seinät ovat vielä pystyssä ja lepikko on vallannut sisukset. Miksiköhän venäläiset eivät ole pitäneet hyviä rakennuksia kunnossa vaan antaneet niiden tuhoutua? Hannilaan mennessä kohtasimme ensimmäiset tietyöt. Yhtä kaistaa köröteltiin ja liikennettä ohjattiin valoin ja ihmisvoimin. Tietä parannetaan aina Viipurista Ensoon saakka, ja kokonaisuudessaan se hidasti matkaamme parilla tunnilla. Viimein päästyämme Hannilan risteykseen Seitsolassa, ajelimme kohti kylän keskustaa. Tienvarret ovat rehevöityneet entisestään ja kuoppia oli riittämiin. Kylän keskustaa ei näe enää mäeltä. Poikkesimme Tonterin talolla ennen kuin laskeuduimme aseman seudulle. Kiipesimme Lahenmäelle jossa ihailimme maisemaa ja nautimme kahvit. Käki kukkui taas kuten aina kesäisillä Karjalan retkillä. Hannilan Lahenmäki Mykrän talon paikalla on taas uusi kesäasukas. Nuori pariskunta on ollut siinä noin kolme vuotta. Auttavalla venäjälläni selitin että isäni asui tässä Suomen aikaan. Ehkä he ymmärsivät. Hyvin heillä tuntuu menevän. Uudehko auto pihalla kertoi vauraudesta. Tontille oli pykätty uusi rakennus, ilmeisesti sauna tai varasto. Annoimme tuliaisiksi pullon votkaa. Ajat ovat muuttuneet. Ensimmäisillä reissuilla mukana oli saippuaa ym. hygieniavälineitä, lasten vaatteita ja muuta käyttötavaraa. Uusi asemalaituri meluaitoineen hallitsee aseman seutua. Väri on tuttu Venäjän vaalean sininen. Junia kulkee kaksi päivässä molempiin suuntiin. Suomen aikaan niitä meni kymmenkunta ja vuosituhannen vaihteessakin viitisen vuoroa. Hannila on hiljainen kylä. Aseman seudulla ei ollut liikettä. Vanha osuuskaupan talo on saanut pienen kylkiäisen, eteisen tai varaston. Se oli hyvässä maalissa vaikka päärakennus alkaa olla matkansa päässä. Yläkerrassa ei ollut edes ikkunoita, mikä jouduttaa talon lahoamista. Pihalla oli komea auto, mikä kielii kesäasukkaista. Heitä tulee sekä Viipurista että Pietarista. Vakinaista asutusta tuskin lienee paljoakaan. Vanhat suomalaistalot ovat kesäasuntoina ja uusia datsoja rakennetaan. Vanhat rakennukset ovat rapistumassa hitaasti mutta varmasti. Uusia rakennuksia on tullut vähän, joten vanha kylämiljöö on edelleen nähtävissä. Pietarin ja Viipurin vaurastuminen ei ole vielä vaikuttanut Hannilaan. Hannilan Osuuskaupan rakennus Poikkesimme Laurilassa, kylän suurimmalla tilalla. Emme jatkaneet eteenpäin koska tie oli huonossa kunnossa. Tällä pitäisi olla maastoauto alla. Kansakoulun pihalla oli pieni lasten polkupyörä seinää vasten. Nurkalle oli pinottu halkoja. Asukkaita ei näkynyt ja ovessa oli suuri, raudoitettu munalukko. Ikkunat oli laudoitettu. Uutta maalia ei ollut ja vanha entistä rapistuneempaa. Matkalla Hännikkälänniemeen oli risteyksen puussa kyltti 'Maitoa, smetanaa, rahkaa'. Ehkä joku kotitarvemeijeri harrastaa pienimuotoista tuotantoa ja kauppaa tuotteitaan ohikulkijoille. Emme menneet katsomaan koska kukaan meistä ei ole hapatettujen maitotuotteitten ystävä. Hännikkälännimeltä käännyimme kohti Antreaa. Radan penkereen viertä ajaen ylitimme Vuoksen Kuorekosken eteläpuolelta. Sillalta avautui komea näkymä, tässä kohtaa Vuoksi on leveimmillään. Tarkoituksenamme oli käydä Suomen vanhimmalla sotilaslentokentällä Antrean Päähkjärvellä, mutta tietöiden, joita jatkui aina Viipuriin saakka, vuoksi aikamme ei riittänyt. Ajoimme nopeasti Antrean asemanseudun ja Talikkalan läpi pysähtyen vain ostamaan jäätelöt. Käännyimme Kirvun tielle josta kurvasimme edelleen Saviniemeen, joka olikin yksi reissumme pääkohteista. Sukukirjassa (s. 58-59) sekä Jäsenlehdessä Nro 14 1/2005 (sivu 7 ja sivu 8) on kerrottu Mykrien vanhoista asuinsijoista. Antrean Saviniemessä on kirkonkirjojen mukaan ollut ainakin jo 1720-luvulta asti Kannaksen Mykrien kantavanhempien asuttama torppa, jonka nimi lienee syntynyt Saviniemen alueella asuneiden Mykrien vaikutuksesta. Vanhojen ja GoogleMapsin karttojen perusteella suunnistimme kohti Saviniemeä. Mykrä-nimi heijastuu läheiseen paikannimistöön. Ukonlammesta virtaava joki on Mykräjoki, joka laskee Vuoksen Mykrälahteen. Kartan mukaan joki on ehkä liian mahtava nimi mutta, ei se miltään turhapuroltakaan vaikuttanut. Tienposket olivat niin rehevöityneet ja metsittyneet että autosta käsin oli mahdotonta nähdä minkäänlaista joen uomaa tai puroa. Tutkimme ympäristöä ja löysimme pajujen reunustamaa kosteikkoa, jossa arvelimme joen joskus virranneet. Olimme tyytyväisiä löydöstä mutta silti epävarmuus kalvoi mieltämme. Emme antaneet periksi ja viimein tärppäsi. Mykräjoki löytyi pöheiköstä n. 100 metriä edempää. Siltaa ei olut, vesi virtasi rummun läpi. Kuohujuomaa ei ollut mukana mutta joen vesi oli puhdasta ja raikasta. Pieniä kalojakin uiskenteli suvannossa. Lirutimme joessa jalkojamme mutta uimaan emme tohtineet, mikä kaduttaa näin jälkikäteen. Jäipähän jotain vielä seuraavalle reissulle, kuten virran seuraaminen aina Mykrälahteen saakka. Mykräjoen vehreyttä Yläjuoksulta löytyi kivestä tehty holvin kaltainen siltarumpu vanhan tien ali. Vanha siltarumpu Joen välittömässä läheisyydessä aukeavat laajat niityt, joita esi-isämme ovat viljelleet. Nyt niityt ovat kesantona, heinää siitä kyllä saa. Tien läheisyydessä on aidattu talo piharakennuksineen. Tielle näkyy vanhaa kivijalkaa, ilmeisesti navetasta. Saviniemen peltoa Vietimme tovin historiallisella paikalla. Fiilis oli hyvä, hengitimme ympäristöä kaikin aistein. Seisoimme juurillamme, ei millään savijaloilla, vaikka Saviniemessä oltiinkin. Joessa on polskittu, uitu ja ongittu, hevosia uitettu, ja pelloilla on aherrettu otsat hiessä. Oma lapsuus muistui mieleen. Mummolassamme Vuoksenniskan Kymälahdessa oli samanlainen joki, jonka varrella heinätöiden lomassa virkistyttiin ja levättiin. Komea haavikko Hyvillä mielillä jatkoimme matkaa Antrean kirkolle ja edelleen Viipuriin. Kunnioitimme esi-isien työtä kirkkomaalla. Ihantalan muistomerkille emme päässeet tietöiden vuoksi, olisimme jääneet sinne jumiin. Viipuriin on aina mukava tulla. Ajoimme hotellille ja lepäsimme. Matka oli jo nyt täyttänyt tehtävänsä. Timo MykräSukuseuran sihteeri |
13.08.2024 | Sukutapaaminen ja vuosikokous |
14.04.2024 | Jäsenlehti n:o 33 1/2022 |
19.12.2023 | Jäsenlehti n:o 33 1/2022 |
07.04.2022 | Jäsenlehti n:o 32 1/2021 |
27.03.2021 | Jäsenlehti n:o 31 1/2020 |
20.02.2020 | Jäsenlehti n:o 30 1/2019 |
08.01.2020 | KANNAKSEN MYKRIEN DIGIJULKAISU 2020 |
04.08.2019 | Mykrien jälkiä Antrean Saviniemessä |
14.03.2019 | Jäsenlehti n:ro 29 |
01.05.2018 | Infokirje vuodelle 2018 |
Siirry arkistoon » |